Leib Resto ja Aed – suositeltu ja syystäkin

Niin moni on suositellut Leib Resto ja Aed -ravintolaa minulle, että nyt oli pakko mennä itsekin testaamaan se. Minulla oli erityinen syykin syödä normaalia paremmin – äiti ja isä olivat vierailulla kaupungissa. Suositukseksi kävi toki sekin, että reilun vuoden toiminut Leib on tänä vuonna sijalla kuusi Viron 50 parhaan ravintolan listauksessa.

Kesällä kävin ihastelemassa Uus-kadun varrella sijaitsevan Leiban terassia. Tuntui hassulta istua puutarhassa keskellä kaupunkia. Pihan vehreys ei avaudu kadulle ja vasta sisään astuttuaan tajuaa olevansa vanhaan linnan muuriin rajoittuvan vihreyden keskellä. Näin talvisin näkymä ei tietenkään ole kuin salaisesta puutarhasta, mutta Sean Connery on niin kova jäbä, että selviää lumestakin! En yhtään tiedä miksi keskellä terassipihaa on Conneryn patsas. Täytyy kysyä seuraavalla kerralla.

Leib Resto ja Aed ei missään tapauksessa ole kaupungin edullisin ruokapaikka. Lähiruokaan keskittyvän ravintolan hinnat ovat yleiseen tasoon nähden varsin korkeat. Mutta onneksi saimme rahalle vastinetta. Etenkin alkupalaksi äidin kanssa tilaamamme kermainen kalakeitto oli herkullista. Ilmeisesti perinteinen vaalea kalakeitto oli soseutettu niine hyvineen ja sen jälkeen joukkoon lisätty savukalaa ja kuivattua sipulia. Keiton keskellä killui 62:ssa asteessa keitetty kananmuna. Nam! Isä valitsi alkupalakseen lihahyytelöä kurpitsa-puolukkasalaatilla ja piparjuurella. Muutoin hyvä annos oli kuulemma turhan suolaton.

Ruokalista ei ole liian suuri, mikä näkyy valitettavasti myös kasvisvaihtoehtojen vähyytenä. Me tilasimme pääruoaksi hitaasti kypsytettyä lampaanniskaa hapankaalilla ja uunijuureksilla sekä kuhaa peruna-kukkakaalimuusin, karhunlaukan ja marinoidun fenkolin kanssa. Molemmat erittäin maukkaita (eivätkä perinteiseen virolaiseen tyyliin liian suuria) annoksia.

Ruokaakin parempi nautinto oli hyvä palvelu. Virossa saa enää aniharvoin täysin luokatonta tai edes huonoa palvelua, mutta Leib on selkeästi panostanut siihen, että asiakkaat tuntevat olonsa mukavaksi. Puhelias tarjoilija piti huolen siitä, ettei pöydästä puuttunut yhtenäkään hetkenä mitään. Jos siis kuulut niihin ihmisiin, jotka haluavat istua omissa porukoissa ja laittaa itse suolaa ruoalleen, kannattaa varautua tehokkaaseen palveluun. Iltaisin on hyvä tehdä pöytävaraus.

Isän jälkkärikakusta jäätelöineen en valitettavasti saanut kuvaa, koska se luisteli ja pyöri lusikan alla ja kuvasta tuli epätarkka… Olisi tarvittu haarukka!

Onneksi ystäväni Satu kävi jokin aika sitten Leibassa ja antoi luvan käyttää otostaan Creme bruleesta. Kiitos Satu Kurvinen!