Kun muutin Tallinnaan, olin kauhuissani siitä, että kaikki jätteet piti heittää samaan roskapussiin. Biojätettä ei eritellä oikeastaan kuin maaseudulla. Onneksi löysin läheisen Rimi-kaupan pihalta laatikot, joihin nykyään kiikutan metallipurkit sekä mehu- ja maitopurkit, joita ei voi polttaa takassa. Pullonpalautusjonossa seison aina paikallisten laitapuolen kulkijoiden kanssa (viimeksi tutustuin mieheen, jonka ulkoasusta ei olisi mitenkään voinut arvata, että hän alkaisi puhua ensin ruotsia, sitten suomea ja lopulta venäjää. Paljastui, että mies on aikoinaan heilastellut sekä ruotsalaisen että suomalaisen naisen kanssa ja oppinut hyvän kielipäänsä ansiosta kielet).
Vaikka kierrättäminen on Virossa vielä lapsen kengissä, pyrkimys parempaan on selkeä. Tällä hetkellä kaikkein trendikkäimmät ihmiset osatavat vaatteensa sekkareista eli second hand -kaupoista. Tallinnassa on lukuisia vintageliikkeitä, kirpputoreja, Humanan kauppoja ja toreillakin myydään käytettyjä vaatteita.
Uuskasutuskeskus eli kierrätyskeskus on sosiaalinen yritys, jonka tarkoitus on tehdä kierrättämisestä mutkatonta ja arkista. Sen lisäksi täytyy sanoa, että Tallinnan kierrätyskeskus on todellinen aarreaitta!
Uuskasutuskeskuksessa on uskomaton määrä vanhaa posliinia ja astioita. Aloitin hamstraamisen jo lähes kymmenen vuotta sitten kun ostimme mökin Virosta ja sinne piti saada astioita. Tuolloin luulin, että tilaisuus on ainutkertainen, mutta jostain näitä aarteita vain tupsahtaa kierrätyskeskuksen hyllyille. Ilmeisesti neuvostoaikainen keramiikka ei ole vanhemman väen mielestä kyllin hienoa ja he antavat nuorempien käydä poimimassa kalleudet. Monissa Tallinnan uusissa, suosituissa kahviloissa ja baareissa kahvin saa juuri tällaisessa kupissa.
Uuskasutuskeskus ei ole aivan keskustassa, mutta se on helppo löytää Pärnu maanteen ja Tatari-kadun kulmasta. Viereen, Vineerin pysäkille, pääsee raitiovaunuilla 3 ja 4. Toinen kierrätyskeskus sijaitsee Mustamäellä.
Sekkareista suosituin lienee Koplin kaupunginosassa toimiva Paavli kaltsukas. Suurta kirpparihallia ei kyllä löydä jollei tiedä etsiä sitä, sillä se sijaitsee sen verran syrjässä Paavli-kadun päässä. Viereen pääsee Koplin suuntaan ajavilla raitiovaunuilla 1 ja 2, pysäkki on Angerja.
Kierrätyskeskuksessa pääosassa ovat astiat, mutta Paavli kaltsukas on erikoistunut vaatteisiin. Niitä on tarjolla rekki tolkulla. Myyntihallin päässä on kirjaosasto, lasten leikkipaikka sekä kahviautomaatti, josta saa ilmaiseksi kupin kuumaa ostohuumaa helpottamaan.
Paavli kaltsukan lähellä on toinenkin ”rättikauppa” (viron kielen sana kalts on suomeksi rätti). Popovi kaltsukas on samaisen Paavli-kadun alussa, jonkinlainen Paavli kaltsukan haarakonttori. Viimeksi löysin sieltä suuren espressopannun kahdella eurolla!
Hei, onpa hauskaa löytää blogisi! En tiedä, minkä mutkan kautta tänne päädyin, mutta kiva huomata, että meitä Tallinnasta ja Virosta bloggaavia on yhä enemmän.
Kiitos Koplin kaltsukas-vinkeistä, täytyypä käydä tarkastamassa.
Terveisin
S Lahden takana -blogista
Tere S,
Olipa mukava huomata, että olet löytänyt blogini!
Kiitos omasta, mainiosta, Lahden takana -blogistasi!
-anna-
Minäkin löysin aivan vahingossa tämän blogin (ja onneksi löysin!). Tunnustan lukevani myös Lahden takana-blogia säännöllisesti. Tallinna on kovin tuttu minulle, mutta aina sieltä löytyy kaikkea uutta kivaa ja yllättävääkin. Paavlin Kaltsukas on ennestään tuttu löytöpaikka, ja samalla reissulla suosittelen lämpimästi Kamahouse Köökissä käymistä Koplin ja Ristikun risteyksessä. Hyvää ruokaa ja ihana (punainen) tunnelma. Kiitos kaikista vinkeistä ja mukavaa joulun odotusta! terveisin E
Moi E!
Onpa kivaa kun olet löytänyt blogini.
Mä olen huomannut, että Tallinna on sikäli hankala tuttavuus, että täällä saattaa kadottaa lempikahvilansa ihan hetkessä, kuulla jostain hienosta tapahtumasta viime tingassa tai liian myöhään jne. Virolaiset ovat niin nopeaita käänteissään, että juuri kun luuli saaneensa kaupungin haltuun, se muuttuu taas. Mutta se on toki hauskaakin!
Kävin juuri pari viikkoa sitten Kamahouse Köökissä. Ihana paikka! Unohdin kamerani kotiin enkä tuolloin tehnyt postausta aiheesta, mutta täytyykin mennä käymään siellä nyt uudestaan. Hyvä kun muistutit!
Mukavaa joulun odostusta, E!
Kommentoin nyt tähän alle :)Ihanaa ja hyödyllistä blogia teet!! Käyn pari kertaa vuodessa Tallinnassa ( en ryyppyreissuilla..) ja täältä on ihana löytää uusi ja tuttujakin paikkoja:)
yhtä asiaa vaan kovasti kaipailen. kun en osaa puhua viroa 😦 halu oppia olisi kyllä, mutta niin tuntuu olevan kovin monella muullakin kun kurssit tuppaavat järestään olemaan täynnä
niin osaisitko sinä laatia sellaisen ”näillä selviät” listan? tyyliin kalts = rätti. Kirpputoreja/kierrätyskeskuksia haluaisin koluta 🙂
Mari,
Ei lainkaan hullumpi idea. Täytyykin alkaa koostaa ”näillä selviät” -listaa.
Kiitos erinomaisesta vinkistä!
-anna-
P.S. Onko sulla jotain erityistoiveita minkä kaikkien teemojen tai asioiden sanoja kannattaisi listata? Kirpparisanasto ainakin, mutta mitä muuta?
no vaikka elintarvikkeita tai ruokalista juttuja? ja ihan perusjuttuja miten pääsen, missä on tms
ISO kiitos jos vaan viitsit moisen rustata ❤
m
Oliko se laitapuolen mies tumma ja tuuheapartainen? Siinä tapauksessa taidamme asua aika lähekkäin.
Tämä laitapuolen kulkija oli vanhempi, harmaantunut herra. Mutta tuuheapartainen kyllä. Näin hänet juuri eilen televisiossa TV3:n Baltijaama paradiis -dokumentissa. Nimensä taisi olla Vello.
Ohoh, minäkin olen törmännyt samaan Velloon. Puhuin puhelimessa ruotsia Telliskiven pysäkillä ja hän tuli juttusille. Pieni on Tallinna! Selviytymissanakirja on muuten ihan hyvä vinkki omaankin blogiin, jos kopioida saa 😉
Se Vello on ihmemies!
Ja toki blogia saa kopioida! Etenkin kun vielä kysyt luvankin 😉
Moikka! Kiitos blogista:) Tuleeko mieleen tallinnasta vanhojen huonekalujen kierrätyskeskusta käsitin että tässä mainitsemassasi on enemmän pientä tavaraa.
Jarno