//
you're reading...
Aamiaiset, Kasvisruoka, Ravintolat ja kahvilat

Pirukas, painonvartijan painajainen

Muuttaessani Tallinnaan uhosin, että palaan 100 kiloisena. Niin saattaa hyvinkin käydä. Kuvassa näette lounaani Pagaripoisid-kahvilassa: juustokierre, hiivataikinalihis ja pala Tõmmu-kakkua. Kamalinta asiassa on se, että koko satsin kahveineen saa alle kolmella eurolla.

Tallinnassa ei voi kulkea törmäämättä konditoriaan. Ja kaikki voivat valita mieluisensa paikan. Isäni suosikki on Nunne-kadun Loiri pagar, josta saa heti aamutuimaan hakea tuoretta leipää ja piirakoita. Itse tykkään käydä Kohvik Narvassa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 60 vuoden päähän, mutta piirakat ovat tuoreita ja rasvaisia. Hieman fiinimpään makuun suosittelen Vertigo Gourmet Cafe & Deliä. Paikka on Vertigo-ravintolan omistajan, julkkiskokki Imre Kosen kahvila ja gourmetkauppa, josta saa piirakoiden lisäksi esimerkiksi leivosta muistuttavan palan voileipäkakkua.

Kesämökkipaikkakunnallamme Pärnumaalla naapurin Ivi tekee ehkä maailman parhaat kilupirukad eli kilohailipiirakat. Jos käy maaseudulla, kannattaa tarkkailla josko löytäisi paikalliset markkinat, sillä niillä myydään lähes poikkeuksetta kotona leivottuja kalapiiraita.

Muistelen, että joskus 90-luvulla piirakoita ei meinannut saada oikein mistään. Ne vissiin tuntuivat virolaisista liian rahvaanomaisilta uuden ajan ja uudenlaisen identiteetin rinnalla, mutta nyt kun kaupat ovat väärällään Eestin etnotuotteita, ovat piirakatkin taas hip, pop, must ja cool.

Kun haluat kaalipiirakan, pyydä kapsapirukas. Perunapiirakka on kartulipirukas, porkkanapiirakka porgandipirukas. Lihapiirakka on lihapirukas, mutta näitä on yleensä kahta laatua: lihapirukas pärmitaignast eli hiivataikinakuoressa ja lihapirukas lehttaignast eli lehtitaikinaan käärittynä. Sitten on vielä nakkipiilo eli viineripirukas.

Suhteellisen uusi tulokas piirakkamarkkinoille ovat uzbekistanilaiset samsat, joita myydään ympäri vuorokauden kioskeissa. Ainakin Baltian asemalla ja vanhassa kaupungissa, Valli-kadun ja Pärnu maanteen välissä, on Samsa-kioski. Vaikka tiedän, että lehtitaikina on lähinnä rasvaa ja vehnäjauhoja, en voi useinkaan vastustaa kiusausta ja olla ostamatta perunasamsaa. Sokerihiirille on makeita piirakoita mm. hillo- ja omenatäytteellä.

Monet ravintolatkin ovat kelpuuttaneet piirakat ruokalistoilleen. Erityisesti venäläisten ja venäläiseen ruokaperinteeseen nojaavien ravintoloiden menuissa on esimerkiksi lohikulebjaka, joka on suuri voitaikinaan kääritty lohikakku, joka viipaloidaan. Se voi myös olla sellainen pötkö, josta äiti teki minun lapsuudessani jauhelihaversion saunan jälkeen syötäväksi.

Nyt kuulen seesamin- ja unikonsiemenillä kuorrutetun kaalipiiraan huutavan nimeäni keittiön pöydällä, täytyy mennä.

Mainokset

Keskustelu

Ei kommentteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: